PÄÄTTÄMISEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS

Vähitellen meidän perheyksikölle alkaa tulla ajankohtaiseksi uuden kodin etsiminen.Aika monessa näytössäkin ollaankin käyty jo fiilistelemässä tässä parin kuukauden aikana,mutta loppujen lopuksi tuntuu, että ollaan vasta nyt tajuttu mitä oikeasti halutaan...Matkan varrella mielipide on ehtinyt muuttumaan monesta asiasta & moneen kertaan.Jotenkin tuo oman talon ostaminen tuntuu todella isolta asialta, vaikka olenkin asunut omakotitalossa koko lapsuuteni ja nuoruuteni. On kuitenkin aivan eri asia sitoa itsensä taloon kuin esimerkiksi rivitalon pätkään - tai ainakin meistä on.Etenkin minulle tuntui lopullisen päätöksen tekeminen olevan todella vaikeaa,koska järki ja tunne menivät pitkään täysin eri sfääreissä.Yleensä toimin intuiition varassa,mutta tätä asiaa on pohdittu ja paljon!

Kävimme läpi lukuisia ja lukuisia kysymyksiä,joista tässä vain murto-osa...Paljonko me oikeasti tarvitaan neliöitä?Otetaanko pienempi talo laajennusmahdollisuudella vai suoraan iso perheasunto?Miten maalla me oikeasti halutaan asua?Onko oikea paikka kirkonkylä, maaseutu taajama vai puhdas haja-asutusalue vai löytyykö kaupungista kuitenkin se sopiva?Mikä on se oman tilan tarve ja naapureiden sietokyky?Tiilitalo vai puutalo?Mikä lämmitysjärjestelmä?Millainen talon perustus pitää olla & seinien materiaali?Pitääkö sen veden olla vieressä vai riittääkö mökillä käynti?Mitä rakennusvuosikymmentä etsitään?Kuinka remontoitua taloa haetaan?Toisin sanoen jo pelkät raamit oli vaikea päättää enkä edes aloita siitä, mitä talon sisältä pitäisi löytyä.

Vähitellen meille on kuitenkin alkanut selvitä mitä me oikeasti haluamme <3

Vähän fiilistä siitä, mihin lopulta päädyttiin...

ULKOPUOLI: Haussa on siis pienen pieni rintamamiestalo tai mummonmökki maaseudulla (alle 90 neliötä), mutta rakennusoikeutta saisi olla vielä jäljellä.Harjakatto on must! Pelto tai järvi maisema olisi plussaa, mutta ei välttämätön.Naapureita saa olla lähistöllä (jopa näköetäisyydellä),mutta ei mitään omakotitaloasuinaluetta meille.Toisaalta arvostamme vireää kyläyhteisöä.Talossa pitää olla perusasiat kunnossa,mutta kaikki muu saakin sitten olla remontoitavaa,koska haluamme laittaa kaiken uusiksi ja omanäköiseksi.Ajomatka kaupunkiin kohtuullinen ja jonkinlainen bussivuoro saisi lähistöltä liikkua, mutta 30-40 km on vielä siedettävä etäisyys.Internetin pitää toimia kohtuullisesti.Vesiosuuskunnan vesi- ja viemäri ovat plussaa,mutta ilmankin pärjätään.

SISÄPUOLI: Toimiva pohjaratkaisu, jossa hukkaneliöt on minimissä!Mahdollisuus tupakeittiöön sekä työhuoneen ja olohuoneen yhdistämiseen liukuovilla.Huoneita pitäisi olla tupakeittiön lisäksi kaksi / max kolme.Jonkilaiselle vaatehuoneelle sekä kodinhoitohuoneelle pitää olla tila,mutta esim. sauna voisi olla ulkosauna.Takkaleivinuunille täytyy olla paikka.Tilat saavat olla yhdessä tai kahdessa tasossa - sillä ei niin ole väliä.

Ennen kaikkea etsimme siis maaseudun rauhaa ja paikkaa, jossa on tilaa hengittää.Kun se tunne saavutetaan, niin tiedämme olevamme kotona.Kaikki muu tulee kyllä itsestään...Kuten sisustus, jota onkin jo aika pitkälle suunniteltu,mutta siitä lisää myöhemmin (ja tiedetään...niitä mitään todennäköiseti lopulta soveltaa melkoisesti)

NOJATUOLIN UUSI ELÄMÄ vol 1.

En tiedä tulinko enemmän muistuttamaan blogin lukijoita olemassa olostani vai itseäni blogin olemassa olosta...Viime ajat olen istunut kyllästymiseen asti koneella kirjoittamassa,joten vapaa-aikana ei juuri tee mieli ylimääräistä aikaa viettää läppärillä tai netissä.Päivä päivältä ollaan kuitenkin lähemäpänä päämäärää,joten harrastukset saa nyt hetken olla jäähyllä.Tai oikeastaan niistä raportointi, mutta tehdään nyt pieni poikkeus.Eli...
Tämä hirveys saa nyt vihdoin ja viimein uuden elämän...

Sinänsä tästä tuolista voisi hakea symboliikkaa, sillä tämä on ensimmäisen huonekalu (sängyn kanssa), jonka ostin vuosi, vuosia sitten ekaan opiskelijaboksiini. Pian opinnot päättyvät, joten tuolinkin on aika saada uusi ulkomuoto...

Kangas oli sisänsä ehjä, mutta vähän kulahtanut ja onhan tuo väri aika karsea...Hieman on sisustusmaku muuttunut vuosien varrella...

Herran Kisälli saa julkisen tunnustuksen joustavasta asenteesta näihin mun luovuuden puuskiin,sillä nämä erilaiset sisustus- ja remonttikokeilut eivät aina katsoa aikaa tai ilmoita ennalta itsestään...Hän onkin joskus huumorilla todennut,että koskaan ei tiedä kotiintullessa mikä (projekti) siellä odottaa.Se voi olla revitty tapetti tai poistettu nurmikko (tällä kertaa tuoli). Sen verran kyllä puolustaudun,että A) suunnittelen näitä projekteja mielessäni todella kauan, vaikka tartun lopulta toimeen aika impulsiivisesti.Eihän inspiraatiota voi aina ajottaa B)Yleensä hoidan itse myös toteutuspuolen kokonaan.

Yksi päivä keksin siis olevani erinomaisenn huonekalujen entisöijä, mutta kokemus kyllä puuttuu täysin.Toteutus tapahtuu siis yrityksen ja erehdyksen kautta - kirjaston entisöintikirjan ohjaamana.Ensimmäinen vaihe (kankaan poisto) oli sinänsä helppo juttu, vaikka niitit oli kylläkin aika tiukassa.Niitä sai repiä hikipäässä.Varsinainen päällystysvaihe sen sijaan hieman jännittää, koska tuo nojatuolin malli on aika pöyreä. Ehkä kulmikkaammalla olisi ollut helpompi aloittaa tämä harrastus. Luotan kuitenkin siihen, että jos työ epäonnistuu täysin, niin kyllä sen joku ammattilainen vielä pelastaa.

Seuraava vaihe olisi varmaankin noiden "kuminauhojen" uusiminen, sillä se olivat päässeet jo rispaantumaan melkoisesti.Lisäksi pitäisi myös etsiä sopivaa kangasta, mutta vähitellen, vähitellen...