ITKU PITKÄSTÄ ILOSTA...VAI MITEN SE MENI?

Tervehdys ystäväni!Viime viikonloppu meni ystäväpariskunnan kanssa mökkeillessä ja veneillessä,joten käsityöt ja tuunailut olivat jäähyllä.Tai no mitä nyt automatkalla hieman puikotin peittoa tulemaan.Kiitoksena rentouttavasta viikonlopusta pääni on nyt kuin pandalla...En yleensä rusketu kovinkaan helposti,mutta tällä kertaa aurinkolaseista jäikin sitten rusketusrajat.Great...juuri tätä kaipasinkin.Eikä siinä vielä kaikki (ei tietystikään).Tänä aamuna heräsin siihen,että pää ei käännyt laisinkaan vasemmalle & oikeallekin vaivoin.Nyt käsityöt ovat siis oikeastikin jäähylly,kun hierojan ajankin sain vasta parin viikon päähän.Ja juuri kun Novitan lankapaketti tuli perille... ;-)

Eniten minua kuitenkin kismittää,että tänään oli tarkoitus lähteä erään ystäväni kanssa kokeilemaan pilatesta.Olen koko kesän arponut pilateksen ja joogan välillä, ja tarkoitus oli tämän & ensi viikon aikana testailla kumpi tuntuu enemmän omalta jutulta.Joogaan olen tosin tutustunut jo aiemminkin,mutta siinäkin kun niitä suuntauksia on useita. Anyway....Tämä syksy on siis pyhitetty henkistymiselle (onkohan tuo edes sana?).Oon parikin kertaa viime vuosina yrittänyt kuoria itsestäni salihirmua (tälläkin hetkellä omistan kuntosalin jäsenyyden),mutta kun ne kortit jäävät aina vain käyttämättä.En vaan henk.koht ole kiinnostunut painojen nostelusta ja ryhmäliikuntatunnitkin tuntuvat ilmeisesti olevan minulle kuin painajaisia.Tiedättehän sen tyypin,joka askeltaa aina eri tahdissa kuin muut ja kaiken lisäksi väärään suuntaan -> minähän se siellä olen!Spinning olisi periaatteessa oma juttuni,mutta jotenkin tuo jooga-pilates-akseli tuntuu vievän nyt mukanaan.Pääasia tietysti,että joku liikuttaa sohvalta (heti kun niskat antaa luvan).

Ja joku kärsimätön jo pohtii,että mitähän tekemistä äskeisellä oli käsitöiden kanssa.No paljastetaan suuri salaisuus: Eräs ystäväni ehdotti,että laajentaisin käsityö-blogiani jossakin vaiheessa enemmän myös lifestyle-puolelle.Laitoin vinkin korvan taakse ja harkitsen sitä nyt vakavasti.Kovin suuri harppaus se ei enää olisi,sillä esimerkiksi sisustus tulee joka tapauksessa olemaan vahvasti läsnä blogissani.Miksei myös muoti ja muu mukava hömppä?Katsellaan nyt millaiseksi sillisalaatiksi tämä blogi lopulta muodostuu.Koelukijoilta otetaan lisää ehdotuksia vastaan ;-)

Ja kun en kerta voi itse nyt kutoa, niin laitetaan vielä pari vanhaa tekelettä tänne ihmeteltäväksi.Pian toivottavasti tällä saralla taas jotakin uutta kerrottavaa.Sitä odotellessa hieman syksyistä fiilistelyä:

Kaksi viime talvena neulottua villapaitaa. Beigen perusmalli on Novitalta, mutta kuviot mietitty itse. Sen sijaan fuksianpunaisen paidan malli on kokonaisuudessaan Novitan.Tarkempia mallitietoja en enää valitettavasti muista

Kevään 2013 satoa: pari pipoa itselleni Novitan ohjeiden mukaisesti

KESKENERÄISTÄ TYÖTÄ EI SAISI ESITELLÄ,MUTTA...

Mainitsin jo aiemmin inspiraatiopuuskistani,jotka vievät mukanaan...Aloin sitten blogini innoittamana etsiä keskeneräisiä töitäni kaappien kätköistä & lopputuloksena annoin itselleni kiellon aloittaa mitään uutta ennen kuin edes puolet vanhoista töistä on valmiina!Kun jatkat lukemista huomaat itsekin miksi...Ja olkoon tämä vaikka "uuden syksyn lupaukseni": En aloita uutta projektia ennen kuin vanha on valmis!

Ensimmäisenä mieleeni tuli jo aiemmin mainittu sängynpääty,joka on tarkoitus kasata vanhempieni luona ennen talvea valmiiksi.Useimmat tuunausprojektit joutuvat odottamaan aina vierailuja lapsuudenkodissani, sillä omassa kodissa ei yksinkertaisesti ole niille tarvittavaa tilaa eikä sopivia välineitäkään.Tuunaus on siis enimmäkseen viikonloppu-harrastus.Periaatteessa tämä prokkis on melko yksinkertainen,sillä tarkoituksena on ainoastaan hioa ja lakata seipäät, jonka jälkeen ne kiinnitetään listoihin. Tässä vaiheessa ei ole vielä tarkoitusta kiinnittää päätyä sänkyyn tai seinään, sillä uskoisin sen seisovan ihan omilla jaloillaa sen ajan mitä tässä asunnossa tulemme asumaan.

Alku ei kuulosta lainkaan pahalta, mutta käsityö-rintamalla on melko kaoottista...Ensimmäisenä voisin mainita kaksi erilaista tilkkupeittoa,jotka ovat keskeneräisiä.Toinen neulottu ja toinen virkattu.Neulotun peiton suunnittelin olohuoneemme sohvalle antamaan hieman väriä sisustukseen.Inspiraation sain alla olevien sukkien raidallisesta varresta,joka  houkutteli kokeilemaan yksinkertaisen "aina oikean"-neuleen sekä erilaisten värien yhdistämistä sisustamisessa.Itse asiassa sukatkin olivat vielä pari päivää sitten kesken,mutta värkkäsin ne tänään äkkiä valmiiksi,jotta olisi edes yksi työ vähemmän.Eivät täysin onnistuneet,mutta kyllähän noita kotona voi käyttää...

Malli on versioitu Novitan kevät 2013 lehdesä

Viimeistellyt tossut, johon lisäsin nilkkaremmin napilla

Mainitsin tekeväni kahta peittoa, joista tämän jälkimmäisen olen nimennyt omaksi ikuisuusprojektikseni. Tällä peitolle ei ole edes mietittyä paikkaa eli kunhan kokeilen.Olen nimittäin kesän aikana opetellut virkkaamaan isoäidinneliöitä.Tai oikeastaan olen isoäidinneliöiden avulla opetellut yleensäkin virkkaamaan.Viimeksi olen virkannut ala-asteella,joten ne vähäisetkin taidot ovat 20 vuodessa ruostuneet,mutta tämän työn avulla on tarkoitus hieman virkistää muistia.Kenties myöhemmin voin sitten siirtyä hieman vaativampiin töihin.Suunnittelin peiton alunperin musta-ruskea-valkoiseksi,mutta jotenkin se on alkanut tuntua tylsältä vaihtoehdolta. Useinhan nuo vastaavat peitot ovat todella värikkäitä ja kirjavia - toisinaan omaan makuun jopa liian kirjavia.Toisaalta värikäs versio olisi kyllä erinomainen tapa päästä eroon noista lukemattomista jämälangoista.Vaikeaa,vaikeaa...palataan tähän kunhan pääsen yhteisymmärrykseen itseni kanssa.





Peittojen lisäksi neuvon tällä hetkellä yhtä villapaitaa sekä yhtä neuletakkia.Kauniin violetti villapaita on valmisteilla puolisolleni ja neuletakin on tarkoitus aikanaan lämmittää siskoani.Näitä projekteja saatte varmasti seurata tässä syksyn aikana.Siskoni neuletakki on hyvä osoitus vaihdantatalouden hyödyistä.Hänellä ei ole aikaa neuloa, kun taas itse inhoan marjojen poimimista.
1 +1 = 2. Molemmin puolinen hyöty töiden jakamisesta.Mieheni puserota inspiroi taas hänen haluttomuutensa astua vaatekauppoihin.Sinänsä hyvin pukeutuva puolisoni kun ei mielellään sitä kynnystä ylitä,mutta langat hän kuitenkin suostuu kustantamaan melko vähäisellä neuvottelulla,joten kai tämäkin laskettava win-win-tilanteeksi.

Neuletilkkuja lämmintä torkkupeittoa varten

Pari pienempää keskeneräistä neulomisprojektia ovat kaksi huivia. Toinen siskoni tilasi minulta jo kauan sitten Novitan Crystal langasta neulotun tuubihuivin, jonka valmistaminen on vaan päässyt sitten unohtumaan.Tarpeeksi kauan kun viivyttelin niin huomasin,että kyseistä lankaapa ei enää löydykään mistään.Kävin useasta kaupungin liikkeestä sitä tiedustelemassa, ja välissä mietin jo langan vaihtoakin.Onneksi sitä löytyi vielä firman nettisivuilta,mutta ilmeisesti kyseessä on poistotuote.Ainakin hinnasta näin päättelin.Siskollani tuskin on mitään pientä alennusta vastaan ;-) Tietysti piti itsellenikin ottaa vielä muutama sininen kerä jemmaan tulevaisuutta varten.Tässä huivissa käytän mallina H&M:ltä viime syksynä ostamaani huivia.Todella simppeli malli,mutta omasta mielestäni Crystal ei liikoja kikkailuja kaipaa,koska lanka itsessään on BLING.Suunnitteilla on myös itselleni eräälainen kietaisukauluhuivi.Tarkkaa mallia en ole vielä päättänyt,mutta lanka tulee olemaan Novitan uutuus Naava-lanka,sillä löysin siitä mieleiseni värin,joka istuu kivasti mustaan nahkatakkiini.Välillä minusta muuten tuntuu,että olen kuin Novitan mainostoimisto...lupaan tutustua myös muihin lankamerkkeihin & esitellä myös niitä teille ;-)

Jotta tässä ei olisi vielä kaikki talven aikana on tarkoitus värkätä ensimmäinen kahvipaketti-kassi sekä tuunata muutamia lasipurkkeja. Luin jostakin vähän aikaa sitten,että kahvipaketti-kassi on liian mummomainen nuorille - makuja on toki monia, mutta sitä uhmaten aion väkertää oman versioni kauppakassiksi muovipussien tilalle. Erilainen lasipurkkien tuunaushan tuntuu myös olevan tällä hetkellä kovinkin trendikästä niin blogeissa kuin muuallakin.Esimerkiksi FB:ssä on kavereillani esittelyssä lukuisilla erilaisilla tavoilla tuunattuja kippoja ja kuppeja.Itsellänikin on ollut tämä purkkien tuunaus vireillä jo keväästä asti.Purkit on pesty ja kannet maalattu - ostin jopa koristepitsitkin,mutta joku tökki.Ehkäpä juuri se pitsi?Eräs ystäväni kuitenkin valaisi minua viime viikolla ns. tarrapitseistä,joita googlettamalla sitten päädyin Teippitarha-nimisen yrityksen verkkosivuille.Yrityksellä olikin tarjolla tarranauhoja moneen makuun.Sieltä sitten löytyi omaan makuun / sisustukseen pitsiä paremmin sopiva malli,jonka tilasin tänään.Itselleni tämä masking tape (washi tape) oli uusi tuttavuus.Verkkosivujen mukaan teipin tarttuvuus on hyvä,mutta sen pitäisi myös irrota jälkiä jättämättä.Lisäksi teippiä suositeltiin muun muassa juuri etiketöintiin.Odotan innolla,että pääsen testaamaan sitä.

Monenlaista puuhaa on siis kesken.En tunnusta,että minulla olisi mitenkään huono keskittymiskyky,mutta kesä / lomailu / "ylimääräinen aika" suunnitella on lienee tehnyt tehtävänsä.Ainakin tiedän mitä tässä syksyn aikana teen.Ja jos jollain on lukijalla on ylimääräistä aikaa,niin tästähän voi aina ottaa mallia.Keskisuomalainen julkaisi nimittäin 14.8. varsin mukavan uutisen tähän yhteiseen harrastukseen liittyen:

http://www.ksml.fi/uutiset/keski-suomi/kuka-on-syopaosaston-salainen-lahjoittaja/1363418

Loppuun on vielä pakko kertoa tragikoominen tarina.Päätin eilen neuloa itselleni kännykkäpussin, ja kysyin mieheltäni haluaako hän oman version.Hän kieltäytyi kohteliaasti ja vetosi siihen,että tarvitseet töissä puhelinta paljon.Ok...ymmärrän - ja ymmärrän kyllä senkin,että eihän tuo mun neuloma pussi mitenkään katu-uskottava ole,mutta mutta...tänä aamuna hänen puhelimensa sitten putosi kylpyhuoneen lattialle ja kuinkas sitten kävikään: näyttö meni rikki ja huollon hinnaksi tulee sitten yli 200€.Ei taida enää tuo mun ilmainen kännykkäpussi kuulostaakaan niin pahalta - heh.

Tästä lankasotkusta muotoutui lopulta ihan mukavannäköinen pussukka: yksi hyvä tapa lisää käyttää jämälankoja.

Kännykkäpussin kiinnitystä varten pussukassa on iso nappi, joka ei nyt tässä kuvassa näy

Kiitokset vielä teille muutamille testilukijoille kivasta palautteesta: ehkäpä jatkan kirjoittamista ja jossakin vaiheessa laajennan lukijakuntaani.Ihan näin tiiviillä tahdilla ei ole tarkoitus tulevaisuudessa tätä blogia päivittää,mutta polkaistaan tämä nyt kerralla kunnolla käytiin.Rentouttavaa viikonloppua!Minä painun mökkeilemään :-)

VASARA JA NAULOJA...

Erilainen huonekalujen tuunailu, suunnittelu sekä erityisesti sisustaminen ovat itselleni rakkaita harrastuksia.Tähän postaukseen olenkin koonnut joitakin esimerkkejä jo olemassa olevista sekä ajatuksia tulevista. Heti alkuun joudun kuitenkin myöntämään,että erilainen remontointi sekä fiksuilu on se alue, jossa usein into on taitoa suurempi.Vaikka en olekaan täysin peukoja keskellä kämmentä, niin täytyy myöntää etten ole myöskään syntynyt vasara ja hiomakone kädessä.Turvana ja apuna (joskus jopa toteuttajana) ovat itseni lisäksi rakas aviomieheni, isäni sekä toisinaan myös siskoni.Olen kohtuullisen taitava valjastamaan tämän koneiston tiimityöhön, mutta yleisesti ottaen apujoukot pitävät itsekin erilaisesta rakentamiseen & remontointiin liittyvästä puuhastelusta, joten se lienee heitä kannustaakin siihen.Vastalahjaksi voin sitten vaikka kutoa niitä sukkia.Ja totta puhuen: on paljon kivempaakin toimia joukolla, jolloin työhön saa myös sen sosiaalisen aspektin.

Viimeisin valmistunut projekti on itse suunnittelemani yöpöydät keväällä remontoituun makuuhuoneeseemme. Vaikka olinkin projektin aivot, toteutuksessa olin tällä kertaa lähinnä statistin roolissa aviomieheni ja isäni tekiessä suurimman työn. Sinänsä melko yksinkertaiselta vaikuttava homma, mutta muun muassa oikean tasapainon löytäminen toi projektiin omat haasteensa. Heinäseipäät lahjoitti tätini perhe ja koivusta valmistetut pöytälevyt ostimme eräästä rakennusliikkeestä. Levyjen päälle on vedetty Plasti-koten kiviefektimaali, jolla sai aikaan kivan ja persoonallisen efektin.Tällä hetkellä rakenteilla on yöpöytiin sopiva sängynpääty niin ikään heinäseipäistä.Siitä myöhemmin lisää.

Ns. kivinen pinta sopii istuu mukavasti muun seuraan

Heinäseipästä valmistettu sängynpääty sopii kotimme yleisfiilikseen hyvin, sillä kotimme läpi kulkee "luonto-teema", mikä näkyy esimerkiksi kangasvalinnoissa.Toinen syy tälle jatkoprojektille on viime keväänä tekemämme remontti. Aiemmin seiniä koristivat "kauniisti kellastuneet" 80-luvun alkuperäistapetit (jotka oli luonnollisesti liimattu jollakin superliimalla seinään kiinni).Päädyimme maalaamaan seinät pehmeän valkoisiksi, mutta sängyn taakse maalasimme Tikkurilan Tunto Karhealla efektiseinän.Efektiseinä on mielestäni aivan ihana,mutta sen verran se on nimensä mukaisesti karhea, että onnistuin kerran siivotessa löymään käteni siihen niin, että kipeää teki. Siinä on moppi heilunut ja kunnolla...No, joka tapauksessa totesin etten seinä kaipaa sängyn päädyn ja sellainenhan sitten tehdään.Seipäät ovatkin jo odottamassa, nyt vain tarvitsee aikaa ja inspiraation.

Toinen lähiaikoina valmistunut projekti on anoppilasta lahjoitettu keinutuoli, joka sai meillä uuden elämän.Ilmeisesti joskus 60-luvulla tämä sinänsä kauniin mallinen tuoli oli saanut ylleen punaisen paksun maalin sekä myrkynvihreän samettipeitteen.Ah sitä kultaista 60-lukua ;-) No, meille ne värit eivät sitten istuneet, joten pienen...tai rehellisesti sanottuna punainen maali oli niin tiukassa, että voisin sanoa melko pitkällisen prosessin jälkeen saimme puhdisttua tuolin.Tämän jälkeen oli vuorossa pieni korjausprojekti, jossa isäni toimi mentoorina. Kun molemmat jalat olivat taas tukevat istumiseen, petsasimme keinun ja etsin siihen sopivan kankaan. Kankaan valinnassa meni yllättävän kauan aikaa,sillä olin saanut päähäni mielikuvan oikeasta kankaasta, jota ei sitten meinannut löytyä mistään.Se kuuluisa "tiedän kun näen"-ajattelu ei yleensä koskaan nopeuta näitä projekteja, mutta takaa toki mieluisan lopputuloksen. Loppujen lopuksi oikea kangas löytyi Eurokankaan tilauskankaista.Kankaan nimi ei enää ole muistissa, mutta jokin verjoilukangas se olli.

Paikalliselta kirpparilta löytyi täydellinen tyyny pehmentämään nojaa.Vielä olisi hakusessa sopiva valkoinen karvamatto suojaamaan & koristamaan lattiaa

Tuolin edessä oli kaunis helmikirjailu

Lähiaikoina tulen varmasti kirjoittamaan lisää ainakin erilaisista remonteista, jota kotimme tällä hetkellä kaipaa.Jo asuntoa etsittäessä oli selvää, että tulevan kotimme tulee kaivata pientä pintaremonttia. Lopulta sopiva löytyi ja sen jälkeen kotiamme on remontoitu vähitelen muutaman kerran vuodessa. Nyt mieli on kuitenkin alkanut kaivata sitä ikiomaa mökkiä, joten nykyinen koti olisi saatava vähitellen myyntikuntoon.

SANOISTA TEKOIHIN

Neulominen astui elämääni kuutisen vuotta sitten, jolloin valmistui ensimmäinen työni: pääkallo-villasukat ystävälleni. No...rehellisesti sanottuna niillä ei täällä paljon kehuskella enkä ymmärrä miten ystäväni on kehdannut käyttää niitä edes kotonaan.Ehkäpä se on sitä "tosi ystävyyttä".Valitettavasti en kokenut tuolloin tarpeelliseksi ikuistaa sukkia filmille - olisi ollut mukava seurata kehitystä näin myöhemmässä vaiheessa.Joka tapauksessa käsityö-kärpänen puraisi välittömästi ja lopullisesti.Oma "pravuuri" on lienee villasukat, joita on valmistunut kymmeniä erilaisia pareja, ensimmäistä paria paremmalla menestyksellä

TÄSTÄ LÄHDETTIIN: Ensimmäiset itse neulotut lapaset, joista luovuin lopullisesti vasta viime talvena noin 20 vuotta valmistumisen jälkeen - hieman olivat jo värit haalistuneet sekä mallikin muuttanut muotoaan alkuperäisestä

Samoihin aikoihin valmistuneet säärystimet, joissa on treenattu ensi kertaa erilaisia kuviointeja

Ensimmäisiä harjoituspareja myöhäisemmällä iällä...

...lisää harjoitussukkia, joissa mallina perusvillasukka

Suosikki sukkamallini, joka löytyy Novitan nettisivuilta nimellä "Palmikko-sukka". Yksinkertainen ja kaunis malli, jotka olen neulonut sekä itselle että lahjaksi. (Lanka 7 veljestä). Alhaalla on myös Novitan Raita-langasta valmistetut jättimäiset polvivillasukat, joiden kanssa ei jalkoja pääse palelemaan

Muutama kesällä valmistunut pari jaloille, jotka
palelevat vuodenajasta riippumatta

Kuten aiemmin kirjoitin, inspiraationi lähtee usein langoista itsestään.Tai oikeastaan niiden väreistä.Jokaisen sesongin alla on ihana tutkia kauden värejä, rakastua niihin ja alkaa visioida. "Mitä kaikkea tästäkin saisin aikaan" -kysymys pakottaa ostamaan keräkaupalla lankoja käsityö-arkkuuni, joka ei välillä meinaa edes mahtua kiinni.Hamstratut langat tuovat ajankäyttö ongelmia, sillä elämässä pitäisi kai olla muutakin kuin puikot ja lanka.Ja ei...en ole kotona 24/7 sekopäisenä neulova sukkamonsteri vaan elelen kyllä varsin normaalisti.Täytyy kuitenkin myöntää,että erityisesti syysiltaisin on ihanaa istuskella kutimet kädessä sohvan nurkassa tv:tä katsellen. Vielä kun viereen laitetaan tuoksuva kahvikuppi, niin avot! Itse asiassa katson melko harvoin televisiota ilman käsityötä, mistä kiitoksena ovat jatkuvat niskakivut - kuten varmasti monilla muillakin käsityö-friikillä.

Siskolle neulotut jämälanka-sukat

Toinen inspiraationi on tietysti lehdet ja erilaiset käsityökirjat.Alla pari mallia, jotka on löydetty käsityö-lehdestä. Käytän melko paljon Novitan malleja,sillä Isoveli ja erityisesti 7 veljestä ovat suosikki lankojani.Tosin olen usein pohtinut,että pitäisi laajentaa tuota lankarepertuaaria ja kokeilla muun muassa kasveilla värjättyjä lankoja,mutta sitä ennen pitäisi lienee päästä vanhoista varastoista eroon.Lisäksi nuo ko. firman tuotteet aina huutelevat lähimarketin hyllyiltä,jolloin ostaminen on liiankin helppoa.

Novitan Isoveljestä neulettu hattu (ohje Novitan lehdestä) / lapaset itse suunnittelemat

Huivikauluksinen pintaneule 7 veljestä langasta / ohje niin ikään Novitan verkkosivuilta

Tämä työ on ehdottomasti omia suosikkejani, vaikka kuvan valoitus nyt hieman vääristääkin paidan todellista väriä

Kolmas neulonta-inspiraatio on toisten ihmisten työt sekä vaatekauppojen hyllyt,joilta näin syksyllä saa haettua paljon ajatuksia ja ideoita erityisesti kuviointiin.Valitettavasti omat taitoni ovat toistaiseksi sen verran vajaat etten osaa suunnitella itse malleja.Tai en ole edes uskaltanut yrittää,sillä esimerkiksi villapaidan neulominen kestää vielä sen verran pitkään, että mielellään teen sen helpointa reittiä valmiiksi. No...kenties joku päivä - esimerkiksi tästä blogista innostuneena.

Todella kaunis Creamin kesämekko

Vaikka tämä ei olekaan varsinaisesti mikään muotiblogi, lienee sallitua sanoa sananen siihenkin liittyen silloin tällöin.Pidän itse melko yksinkertaisista vaatteista eli minulle "less is more".Stailaan kuitenkin asuni erilaisilla asusteilla,koska nehän ovat edullinen tapa muuttaa vaatteiden ulkonäköä.Noinkohan?Ostin tällä viikolla kauniit,mutta omasta mielestäni kohtuullisen hintavat harmaamustat kuviosukkahousut,jotka otin tänään ensi kertaa käyttöön.Lopputulos: 14,90€ maksaneet sukkahousut olivat rikki välittömästi pukemisen jälkeen, kiitokset rakkaalle koirallemme.Olin kuitenkin matkalla kaupunkiin ja päätin hakea tilalle uudet samanlaiset,sillä olin tykästynyt pöksyihini.Lopputulos: sukkahousut + Cream-merkkinen ALE-mekko. Kuljen siis tulevaisuudessa edullisissa asustesukkahousuissa, joiden kokonaishinnaksi muodostui 75€. Täysin kiukkuinen en kuitenkaan voi itselleni olla, sillä olen lukuisia kertoja ihastellut Creamin kauniita vaatteita, mutta en ole koskaan aiemmin uskaltanut rahojani niihin sijoittaa.Sinänsä en säpsähdä hinnakkaitakaan vaatteita,sillä tänä päivänä vannon laadun nimeen,mutta...Merkin vaatteet ovat ehkä hieman liian romanttisia omaan yksinkertaiseen makuuni.Tälläisen ale-mekon kautta on nyt kuitenkin hyvä tehdä tuttavuutta kyseisen merkin kanssa.

Tässäpä kaikki tältä päivältä ja hieman esimakua siitä, mitä tuleman pitää.Mukavaa loppuviikkoa! 

OVERTURE

Tätä blogia on pohdittu kauan ja hartaasti. Vieläkään ole varma miksi tämän perustan – tai teenkö tästä koskaan edes julkista. (Loistava mainospuhe – eikö?) Ensimmäinen lukija varmasti jo miettii miksi sitten perustan tämän vastentahtoisen käsityö-blogin, koska internetin kirjava maailma on jo pullollaan innokkaampien sekä taidokkaampien kirjoituksia. Ehkäpä kokeilunhalusta sekä mahdollisuudesta keskustella käsitöistä omasta näkökulmasta erilaisten ihmisten kanssa. Niinkin trendikästä kun mummoilu on, omaa ystäväpiiriäni se ei ole vallannut. ”Kirotut akateemikot”...

Käsityöt, erilainen tuunailu ja pikku remontit ovat lähellä taiteellista (?) sydäntäni, mutta mikään innovaattoria en ole. Suuri ongelmani, mutta toisaalta myös lahjani on lapsenomainen asioista innostuminen – mikä tosin johtaa usein liian moneen päällekkäiseen käsityö-projektiin. Huomaan myös usein, että halu tehdä asioita on kädentaitoa suurempi...tuolloin lopputulos valmistuu yrityksen ja erehdyksen kautta eikä se välttämättä muistuta alkuperäistä visiota. Itselleni pääasia kuitenkin on, että työt lopulta VALMISTUVAT! Luonnollisesti pyrin aina mahdollisimman hyvään lopputulokseen, mutta en ressaa siitä, että joku toinen on saattanut tehdä samankaltaisen työn jo aiemmin ja ”paremmin”. Höpö, höpö...jokainen tyylillään.

Blogini tulee käsittelemään pääasiallisesti neulomista ja sisustamista, jotka ovatkin suuria intohimojani itseilmaisun maailmassa. Aion kuitenkin höystää tekstejäni myös muilla kädentöillä. Virkkaaminen, askartelu, tuunaus, ompelu - mitä näitä nyt on. Välillä joukossa voi sis vilahtaa myös pientä pintaremonttia. Ehkäpä intaannun joku kerta myös esittelemään kulinaristisia taitoja, vaikka en olekaan mikään jauhopeukalo. Pääasiallinen fokus on siis niin sanotussa mummoilussa, sillä se se vasta on elämää ;-) 

Loppuun vielä varoituksen sana: Jos etsit täydellisyyttä – vaihda blogia. Muutoin...TERVETULOA matkaan <3