PIKKU PROJEKTEJA

Ilmat viilenevät ja syksy on saapunut.Ihanaa!!!Vähitellen on pitänyt ottaa kirjat käteen puikkojen tilalle,mutta täysin en laita käsitöitäni naftaliiniin.Päinvastoin...neulominen on hyvä tapa pitää pieni tauko kesken lukemisen / kirjoittamisen.Samalla voi vaikka nauttia kupin kahvia ja kerätä hieman ajatuksia.Nämä pienet väliprojektit pidän melko simppeleitä, jotta ne eivät vaatisi liikaa keskittymistä.Samalla ne ovat myös erinomainen tapa päästä erilaisista jämälangoista eroon.

Novitan vanhoista jämälangoista neulotut säärystimet

Kuvissa on tämän viikon taukotyöni eli säärystimet.Tämä ensimmäinen valmistui yrityksen ja erehdyksen kautta,sillä innostuin aluksi lisäämään liikaa silmukoita. Jopa niinkin paljon, että puolivälissä säärystintä huomasin sen riittävän vaikka molemmille jaloilleni...Liikkumista helpottaakseni purin sitten koko työn ja aloitin alusta.Nyt lopullinen silmukka määrä kasvaa 40 silmukasta 64:n.Kuviosta piirsin kohtuullisen yksinkertaisen,mutta pientä twistiä antaa oikean ja nurjan vuorottelu raidoissa,jonka avulla musta raita on hieman kohollaan.Samalla se antaa joustavuutta säärystimeen.Eniten pidän tässä työssä kuitenkin mustan ja vaaleanpunaisen väriyhdistelmästä, joka toimii hyvin.

Kuvio sekä ns. haitarivarsi erottuvat tästä kuvasta hieman paremmin

Yleisesti ottaen en ole mitenkään juhlapyhien perään,mutta joulun kohdalla teen erittäin suuren poikkeuksen.Tunnustaudun todellakin jouluihmiseksi, ja yleensä aloitankin suunnittelun jo varhaisessa vaiheessa (en yleensä kuitenkaan vielä syyskuussa...).Kaikkea muuta toteutan mahdollisuuksien mukaan itse, mutta joulukortit olen perinteisesti ostanut markettien pyörivistä telineistä.Tänä vuonna aion kuitenkin olla tavoilleni uskoton ja lähettää hieman persoonallisempaa postia.Löysin nimittäin todella edullisia korttipohjia Tiimarin alennuspäiviltä, joista inspiroiduin tähän uhkarohkeaan projektiin.Lopputuloksesta ei ole vielä mitään käsitystä,mutta eiköhän se tästä vähitellen ala hahmottua.Aikaa onneksi on...Päästessäni kotiin ostosteni kanssa luinkin sitten todella ikäviä uutisia Tiimarin kohtalosta.Tosi harmi juttu :-(

Tiimarin reissulla mukaan tarttui myös muutama koppa, joita käytin WC:n sisustuksessa.WC ja kylpyhuone ovat kotimme ongelmakohtia,joiden toimivuuteen / ulkonäköön etsin koko ajan uusia parannusvinkkejä.Itse asiassa tämäkin idea on ollut jollakin nettisivulla Internetin ihmeellisessä maailmassa, mutta enpä enää valitettavasti muista mikä sivu se oli.Idea oli sen verran kiva, että päätin soveltaa sitä meille.Muutos on pieni, mutta ainakin se on parempaan suuntaan - eikö?

Seinälle on edellisten asukkaiden aikana ehtinyt kertyä jos jonkinmoista koukkoa ja ruuvia

Pienillä jipoilla saa aikaa kivoja muutoksia

PIKAISIA KÄSITYÖ-KUULUMISIA

Syksyn huivi-putki sai viime viikolla jatkoa,kun toistaiseksi viimeisestä versoista tuli viimeistelyä vaille valmis.Tätä mallia hahmottelin jonkin aikaa päässäni ennen kuin pääsin siitä yksimielisyyteen itseni kanssa.Suunnitteilla oli huivi käytettäväksi mustan nahkatakkini kanssa & olenkin melko tyytyväinen lopputulokseen. Lankana käytin Novitan Naava-lankaa (väri 616 / materiaali 60% akryyli + 20% alpakka + 20& villaa),jota ehdottomasti suosittelen myös muille.Ihanan pehmeä lanka,joka tuntuu hyvältä ihoa vasten.

Kerrokset 1-3 : *3o ja 2n*

4. kerros: nurjaa

*toista kerroksia 1-4*

Valmiin huivin pituus on n.70 cm. Kiinnityksessä käytetään ainoastaan yhtä nappia, mutta lisään toisen vielä koristeeksi

Naava-lanka oli sen verran nopeaa neuloa ja sitä jäi runsaasti yli, joten neuloin vielä huiviin sopivat lapaset samalla tekniikalla.Lapasiin käytetty silmukkamäärä oli 32.Nyt onkin päättelyä vaille valmis kokonaisuus odottamassa syksyn ensi pakkasia.

Erilaisten neulontablogien ja FB-ryhmien perusteella jokaisen itseään kunnioittavan sukkatehtailijan tulisi 2010-luvulla ilmeisesti osata vähintään neuloa tennarisukat, kennosukat kahdella värillä sekä kuviosukat.Niinkin shokeeraavaa kuin se on: en ole neulonut noista yksiäkään.O-ou...päätinkin ottaa tavoitteeksi tämän virheen korjaamisen talven aikana.En tiedä miten mukavaa lukijan on nähdä versio numero 107 kyseisistä sukkamalleista,mutta sen verran mukavan näköisiä ne ovat,että haluan neuloa itsellenikin noita trendi-sukkia.

Vähitellen olisi myös keskityttävä niihin syksyn / talven todellisiin savottoihin eli villatakkiin ja -paitaan.En ole vaan vielä löytänyt tarvittavaa inspiraatiota, mikä saisi puikot heilumaan. Paidan tosin sain jo nostettua pöydälle muistuttamaan omasta keskeneräisyydestään..ja sotkuisista langoista.Rakas nelijalkainen perheenjäsenemme päätti eräs päivä antaa oman panoksensa valmistumiseen ja oli kaivanut puseron alun käsityökopasta.Sen verran rumana hän ilmeisesti tätä paidan tynkää piti, että lankakera löytyi yhtenä myttynä keskeltä lattiaa.Great...nyt on mukava jatkaa neulomista...

Oikea väri on asetetta tummempi kuin kuvassa,mutta kuvio erottuu tästä varmasti hyvin

Loppuun vielä hieman verho-asiaa.Kaikki neljä malliverhoa, jotka laitoin viime postaukseen, olivat tosi hyviä makuuhuoneeseen. Luonnollisesti se kaikkein kallein oli lopulta paras (kuten aina...).En kuitenkaan raaskinut maksaa 150€ makuuhuoneen verhoista kotiin, jossa ei välttämättä enää kauaakaan tulla asumaan.Ongelma ratkesi kuin itsestään, kun muistin vanhojen valkoisten verhojen olemassa olon.Yllätys,yllätys...Ne sopivatkin aika mukavasti ja sain pyyhkiä yhdet verhot ostoslistalta.

Eilen aloin huvikseni kokeilla makuuhuoneeseen tarkoitettuja verhoja olohuoneeseen ja kahdet niistä sopikin sinne erittäin hyvin.Alla oleva verho oli kuin tehty sohvan pariksi, mutta kuviointi istunut muuhun sisustukseen.Tai oikeastaan se istui liiankin hyvin...meillä on käytetty sen verran lehti- ja puukuvioita sisustuksessa, että verhoissa alkoi tuntua jo liian alleviivaavalta.Paras vaihtoehto oli tietenkin se sama kuin makuuhuoneeseen, mutta ikkunamäärän tuplaantuessa myös hinta tuplaantui.Niinpä mallitilkut lähtivät tänään takaisin liikeeseen ja metsästys jatkukoon...

KUIN UUSI KOTI

Uskomatonta miten niinkin pieni asia kuin ikkunapokien vaihtuva väri saa koko kodin näyttämään uudelta.Eilen meillä siis toteutettiin kauan odotettu ikkunaremontti ja odottaminen todellakin palkittiin.Koti näyttää nyt huomattavasti valoisemmalta, huoneet isommilta ja koko yleisilme raikastui.Eilisilta menikin puolison kanssa tätä muutosta ihastellessa.Täytyy kyllä yleensäkin ihmetellä,että kukahan neropatti on jossakin vaiheessa ajatellut,että rusket,seinällä kirkuvat ikkunanpokat ovat nerokas ja kaunis sisustusratkaisu?Esitän eriävän mielipiteen...

Koko ikkuna-projekti sujui todella nopeasti ja kivuttomasti ystäväni kanssa mm. taidenäyttelyä kiertämällä.Koska en ole minkään asteen lasimestari,tämä työ on puhtaasti ammattilaisten kädenjälkeä.Oma osuus rajoittui tavaroiden piilottamiseen pölyltä sekä loppusiivoukseen,vaikkakin työmiehille on annettava isot kiitokset: siivottavaa ei juurikaan oltu jätetty meille.Pienen pieni vastoinkäyminen remppaan tietysti mahtui,sillä yksi asennetuista ikkunoista oli jo valmiiksi rikki,mutta uusi on jo tilauksessa eli siitäkin selvittiin.Laitetaan se siis perjantain ja 13.päivän piikkiin.

Kuva keittiöstä ennen remonttia - huomaa seinällä oleva ikkuna,joka on kuin huutomerkki!

Toinen esimerkki ikkunoista.Kuvattu kesken makuuhuoneen remontin,josta voisi laittaa joku kerta lisää kuvia

Ikkunaremontti antoi kipinän myös (liian) kauan roikkuneelle keittiön maalaamiselle.Alunperin muuton yhteydessä uusimme jo keittiön lattian sekä asennutimme kiviefekti-seinän, mutta seinät jäivät silloin maalaamatta.Syitä tähän maalaamisprokkikseen: kammottavan ikkunalaudan irrottamisesta jäi todella rumat ruuvin jäljet muiden kolojen rinnalle ja lisäksi väri alkoi olla aika kellastuneen valkoinen.Lisäksi irrotimme eilen VIHDOIN niin ikään 80-lukua kirkuvan verholaudan,jonka tilalle on tarkoitus etsiä kaunis ja siro verhotanko, mikä tarkoitti luonnollisesti lisää ruuvinjälkiä.Sen enempää ei alettu väreillä kikkailla vaan kellertävän valkoisen tilalle maalattiin uusi puhtaampi valkoinen (maalinaTikkurilan Joker maalia).Tylsä vaihtoehto?Ehkä,mutta siihen päädyttiin.

Vaikka keittiö onkin vielä mm. vailla verhoja, muutos on jo nyt todella positiivinen

Kun remontoi vanhaa kotia nurkka nurkalta ongelmaksi muodostuu, että aina kun uusii jotain,niin kaikki vanha alkaa näyttää entistäkin vanhemmalta ja jotenkin surulliselta.Näin kävi myös keittiön kanssa...Nyt kun seinät on maalattu, ikkunat vaihdettu ja lattiakin on kunnossa,niin välitila suorastaan hyppii silmille.Mitään intoa ei ole tästä kodista alkaa enää repimään kaakeleita seinältä,joten todennäköisesti syksyllä seuraa operaatio-kaakeleiden-maalaus.Tähän otetaan kaikki vinkit kiitollisena vastaan :-)

Ojasta allikkoon eli ikkunoista verhoihin...Nyt kun vanhojen ikkunoiden tilalle on uudet ikkunat sälekaihtimien kanssa,on mahdollista uusia koko kodin verhot.Jei....vaikka lompakko ei kiitäkään.Olohuoneessa on sinänsä mukavat violetit puuvillaverhot,jotka mielestäni toimivat kohtuullisesti.Tosin hieman raskaat ne ovat tähän tilaan.Valikoin olemassa olevat verhot bloggaamaan ulkoa tulvivaa valoa tv-ruudulta,mutta sälekaihtimien ansiosta kevyempi malli olisi nyt mahdollinen.Tämä muutos tosin ei ole kovinkaan akuutti,vaikkakin aurinko on polttanut nykyisten verhojen takaosan todella hailakaksi.Ongelma on kuitenkin poissa silmistä eli poissa mielestä.

Sen sijaan keittiö ja makuuhuone ovat hieman pikaisemmalla aikataululla toteutettavia töitä. Vanhasta keittiön verhosta puuttuu tankokuja,joten Marimekon Kaisla saa muuttaa tilkkulaatikkoon odottamaan uutta elämää.Haaveena olisi valkoinen rullakappa,mutta ilmeisesti keittiön ikkuna on sen verran ylileveä,että toistaiseksi tarpeeksi leveää ei ole tullut vastaan. Heti herää myös kysymys onko rullakappa liian kookas keittiöömme, jos tarpeeksi mittavaa vaihtoehtoa ei ole edes tarjolla?Pohdinnan arvoinen kysymys...Kaiken kaikkiaan olisi järkevämpää ommella tavallinen verhokappa,jota pystyisi hyödyntämään myös tulevaisuuden kodissa.Niin ikään pohdinnan arvoinen näkökulma.

Tähän mennessä olen eniten panostanut makuuhuoneen verhojen metsästykseen.Ostin jo remontin yhteydessä uudet verhot, mutta täytyy myöntää,että silloin kävi todella paha arviointivirhe (ellen sanoisi kardinaalimunaus).Uudet verhot eivät istu väreiltään huoneeseen lainkaan.Hinta taisi sumentaa arviointikykyni...Nyt olen päättänyt,että olen valmis maksamaan verhoista kohtuullisen paljon,jos ne ovat A)Laadukasta materiaalia ja B)Kestävät ulkonäöllisesti aikaa.Tällä viikolla pyöritin muutamia Vallilan verhoja testissä,mutta mielestä / väreihin sopivaa verhoa ei vain löytynyt.Aina ei tule ajatelleeksi miten monta valkoisen sävyä on olemassa...

Nämä neljä verhomallia otin perjantaina sovitukseen eräästä yksityisestä kangasliikkeestä ja ovat ehdottomasti tähän mennessä parhaat vaihtoehdot.Kokeilin kaikki pikaisesti aamulla päivänvalossa,mutta tarkoitus olisi vielä illasta tehdä uusi sovituskierros.Ja ehkäpä vielä huomenna pohtia asiaa oikein ajan kanssa.Joka tapauksessa luulisin,että "the verhot" saattavat olla näiden joukossa.

Loppuun pahoittelut,että en pääse itseni kanssa yksimielisyyteen blogin ulkonäöstä enkä edes nimestä...Tuntuvat olevan bloggaamisen haasteellisin osio ;-) Mukavaa kotoilu viikonloppua kaikille!

TÄÄLLÄ TAAS....

...Olen ilmeisesti ollut viime aikoina sen verran kiireinen, että bloggaaminen meinaa kuihtua heti alkuunsa, vaikka itse "tuotantopuolella" onkin tapahtunut paljon.Nyt onkin aika tehdä pientä päivitystä missä tällä hetkellä mennään.Paljon on valmistunut, mutta samalla pää pursuaa uusia ajatuksia - kun vain olisi enemmän aikaa.Opinnotkin jatkuvat vähitellen, mikä alkaa ikävästi haitata harrastustoimintaa. Nouuuuuu....Muuten syksy on kyllä oikein tervetullut vuodenaika, sillä se tuo mukanaan pimenevät illat, jolloin voi hyvällä omatunnolla paneutua erilaisiin projekteihin kotosalla.Toisin sanoen voi iskeä mummoilu vaiheen silmään.

Siskolleni kauan sitten luvattu tuubihuivi Novitan Crystal-langasta valmistui lopultakin viime viikolla, ja vauhtiin päästyäni päätin tehdä samantien itselleni samanlaisen. Sinänsä harmi, että tuo Crystal-lanka ilmeisesti poistuu valikoimasta, sillä olen tykännyt käyttää sitä huiveissa ja hatuissa.Ihanan paksu lanka, joka on vähän bling,mutta ei missään nimessä liikaa.Ainoaksi miinuspuoleksi voisin mainita, että itselläni oli jostakin syystä hieman vaikeuksia pitää käsiala tasaisena,mutta mitenkään mahdoton homma sekään ei ole ollut.

Molemmat tuubihuivit valmistuivat alle päivässä,joten kyseessä on todellakin nopea työ.Alunperin malli ja inspiraatio tuli vanhasta H&M:n neulostuubihuivistani.Omassa versiossa neulos on yksinkertaista oikein-nurja neulosta, jota tein suljettuna neuleena 60 silmukalla.Todella simppeliä eli jos jollakin löytyy vielä vanhoja Crystal-lankoja niin ei muuta kuin puikot heilumaan.Paksu huivi sopii erinomaisesti syksyn viileneviin iltoihin esimerkiksi juuri nahkatakin pariksi.

Yksinkertainen neulos on joskus paras valinta 

Aiemmassa kirjoituksessani taisin luvata,etten aloita yhtään uutta työtä ennen kuin suurin osa vanhoista töistä on valmiina...Tunnustan: söin sanani ja neuloin itselleni sukat kesällä ostetusta ale-langasta.Väritys tosin on hieman kesäinen näin syksyä vasten,mutta sain hyvän mahdollisuuden harjoitella hieman uusia tekniikoita.Alimman kuvan sukkapari sen sijaan on esimerkki siitä miten mukavaa neulominen on,mutta miten vastenmielistä se päättely yleensä on. Kyseinen pari on nimittäin neulottu jo keväällä isälleni,mutta vasta viime viikolla sain aikaiseksi tarttua neulaan ja viimeistellä työni.

Olen varmasti kutonut kymmeniä sukkapareja,mutta tähän asti pysytellyt aina tutuissa ja turvallisissa kanta/kärkimalleissa.Joku voisi sanoa, että olen mennyt siitä missä aita on matalin.Tällä kertaa päätin kuitenkin hieman "revitellä" ja testailla jotakin uutta.Tässä parissa on tiimalasikantapää ja sädekavennus, joita en ole aiemmin kokeillut.Sinänsä molemmat erittäin yksinkertaisia tehdä, ja tuovat pientä vaihtelua työhön.Kantapään kanssa tosin itselläni oli pieniä ongelmia, sillä neulomatta jääneet silmukat jäivät aavistuksen verran liian löysälle,mutta taitava päättely korjaa pikkuvirheet.Eikös niin? ;-)

Sädekavennus sekä tiimalasi kantapää tuovat pientä vaihtelua perussukkaan, (Lanka: Novita Polkka)

Keväällä jämälangoista neulotut perussukat miehelle

Viikko sitten sain myös päätökseen keskeneräisen purkkiprojektini, ja itse asiassa olen varsin tyytyväinen itseni näköiseen lopputulokseen.Selkeät mallit vailla ylimääräistä krumeluuria.Samalla pitää myös mainita miten pieni ihminen voi tulla vähästä onnelliseksi: hyvä Dymo on purkkitehtailijan paras ystävä. Omani on ostettu ClasOhlsonilta, ja vaikka se tuntui aluksi hieman hintavalta, niin se on hintansa väärtti.Sen verran innostuin tästä projektista kokonaisuudessaan, että todennäköisesti jatkoa seuraa..Pitää vielä mainita,että tuo käyttämäni masking tape oli helppokäyttöistä ja toistaiseksi se on myös pysynyt paikallaan täydellisesti,joten suosittelen tuunauskäyttöön.

Yksinkertainen ja selkeä lopputulos, joka istuu omaan sisustukseen

Sokeri onkin sitten pohjalla eli ehdottomasti oma suosikkiprojektini kaikista viime aikaisista on sängynpääty.Viime viikonloppuna homma lähti käyntiin enkä olisi millään malttanut jättää sitä puolivalmiina odottamaan seuraavaa vierailua lapsuuden kodissani (kutsuttakoon paikkaa nyt vaikka Pajaksi).Tällä kertaa tartuin itse niin sirkkelliin, hiomakoneeseen kuin lakkapurkkiinkin, joten lopputulos tulee olemaan 100% oma -vaikka siskoni toimi tarvittaessa aputyttönä mm. pesuvaiheessa.

Ensimmäinen työvaihe oli valita toimitetuista heinäseipäistä sopivat ja hyväkuntoiset päätyyn. Tämän jälkeen oli vuorossa sommittelu,jonka tein aikalailla fiilispohjalta.Päädyin versioon, jossa seipäiden väliin jää pienet raot ja niiden korkeudet on valittu sattumanvaraisesti.Mielestäni tällainen työ ei saa näyttää liian suunnitellulta.

Lähtötilanne 

Sommiteluvaiheen jälkeen pätkin pöytäsirkkelillä seipäät sopivan mittaisiksi ja pesin ne.Seipäiden kuivutta ne täytyi hioa, mikä sujui koneella huomattavasti oletettua nopeammin ja kivuttomammin.Seipäitä on hiottu ainoastaan sen verran, että niistä ei lähde tikkuja.En kuitenkaan halunnut niistä liian siistejä.Elämän ja ajan patinan tulee näkyä myös lopputuloksessa.

Viimeisenä työvaiheena lakkasin seipäät ja jätin ne odottamaan  seuraavaa vierailua Pajalla. Seuraavassa työvaiheessa ruuvaan seipäät pariin rimaan,joita on tarkoitus sitä ennen hieman "vanhentaa", jotta ne sopivat kokonaisuuteen paremmin.Lopuksi vielä yksi lakkakerros päälle ja valmista on! Eli melko pienellä vaivannäöllä voi aikaansaada kaikkea kivaa ja persoonallista.Valmis pääty tulee olemaan noin 140 cm, mikä lienee sopiva leveys 120cm leveään sänkyymme.Katsotaan syksyn mittaan (tai ainakin joulun lähestyessä) jos vaikka näihin laittaisi vielä jouluvalot.

Paljon on siis tapahtunut viime kerran jälkeen.Kovin kauaa ei kuitenkaan ole mahdollisuutta levätä laakereilla, sillä jo huomenna on vuorossa pikkuremontti eli keittön maalaus...Näin ollen täytyy vain toivottaa:

ENERGISTÄ VIIKKOA KAIKILLE!