TÄÄLLÄ TAAS....

...Olen ilmeisesti ollut viime aikoina sen verran kiireinen, että bloggaaminen meinaa kuihtua heti alkuunsa, vaikka itse "tuotantopuolella" onkin tapahtunut paljon.Nyt onkin aika tehdä pientä päivitystä missä tällä hetkellä mennään.Paljon on valmistunut, mutta samalla pää pursuaa uusia ajatuksia - kun vain olisi enemmän aikaa.Opinnotkin jatkuvat vähitellen, mikä alkaa ikävästi haitata harrastustoimintaa. Nouuuuuu....Muuten syksy on kyllä oikein tervetullut vuodenaika, sillä se tuo mukanaan pimenevät illat, jolloin voi hyvällä omatunnolla paneutua erilaisiin projekteihin kotosalla.Toisin sanoen voi iskeä mummoilu vaiheen silmään.

Siskolleni kauan sitten luvattu tuubihuivi Novitan Crystal-langasta valmistui lopultakin viime viikolla, ja vauhtiin päästyäni päätin tehdä samantien itselleni samanlaisen. Sinänsä harmi, että tuo Crystal-lanka ilmeisesti poistuu valikoimasta, sillä olen tykännyt käyttää sitä huiveissa ja hatuissa.Ihanan paksu lanka, joka on vähän bling,mutta ei missään nimessä liikaa.Ainoaksi miinuspuoleksi voisin mainita, että itselläni oli jostakin syystä hieman vaikeuksia pitää käsiala tasaisena,mutta mitenkään mahdoton homma sekään ei ole ollut.

Molemmat tuubihuivit valmistuivat alle päivässä,joten kyseessä on todellakin nopea työ.Alunperin malli ja inspiraatio tuli vanhasta H&M:n neulostuubihuivistani.Omassa versiossa neulos on yksinkertaista oikein-nurja neulosta, jota tein suljettuna neuleena 60 silmukalla.Todella simppeliä eli jos jollakin löytyy vielä vanhoja Crystal-lankoja niin ei muuta kuin puikot heilumaan.Paksu huivi sopii erinomaisesti syksyn viileneviin iltoihin esimerkiksi juuri nahkatakin pariksi.

Yksinkertainen neulos on joskus paras valinta 

Aiemmassa kirjoituksessani taisin luvata,etten aloita yhtään uutta työtä ennen kuin suurin osa vanhoista töistä on valmiina...Tunnustan: söin sanani ja neuloin itselleni sukat kesällä ostetusta ale-langasta.Väritys tosin on hieman kesäinen näin syksyä vasten,mutta sain hyvän mahdollisuuden harjoitella hieman uusia tekniikoita.Alimman kuvan sukkapari sen sijaan on esimerkki siitä miten mukavaa neulominen on,mutta miten vastenmielistä se päättely yleensä on. Kyseinen pari on nimittäin neulottu jo keväällä isälleni,mutta vasta viime viikolla sain aikaiseksi tarttua neulaan ja viimeistellä työni.

Olen varmasti kutonut kymmeniä sukkapareja,mutta tähän asti pysytellyt aina tutuissa ja turvallisissa kanta/kärkimalleissa.Joku voisi sanoa, että olen mennyt siitä missä aita on matalin.Tällä kertaa päätin kuitenkin hieman "revitellä" ja testailla jotakin uutta.Tässä parissa on tiimalasikantapää ja sädekavennus, joita en ole aiemmin kokeillut.Sinänsä molemmat erittäin yksinkertaisia tehdä, ja tuovat pientä vaihtelua työhön.Kantapään kanssa tosin itselläni oli pieniä ongelmia, sillä neulomatta jääneet silmukat jäivät aavistuksen verran liian löysälle,mutta taitava päättely korjaa pikkuvirheet.Eikös niin? ;-)

Sädekavennus sekä tiimalasi kantapää tuovat pientä vaihtelua perussukkaan, (Lanka: Novita Polkka)

Keväällä jämälangoista neulotut perussukat miehelle

Viikko sitten sain myös päätökseen keskeneräisen purkkiprojektini, ja itse asiassa olen varsin tyytyväinen itseni näköiseen lopputulokseen.Selkeät mallit vailla ylimääräistä krumeluuria.Samalla pitää myös mainita miten pieni ihminen voi tulla vähästä onnelliseksi: hyvä Dymo on purkkitehtailijan paras ystävä. Omani on ostettu ClasOhlsonilta, ja vaikka se tuntui aluksi hieman hintavalta, niin se on hintansa väärtti.Sen verran innostuin tästä projektista kokonaisuudessaan, että todennäköisesti jatkoa seuraa..Pitää vielä mainita,että tuo käyttämäni masking tape oli helppokäyttöistä ja toistaiseksi se on myös pysynyt paikallaan täydellisesti,joten suosittelen tuunauskäyttöön.

Yksinkertainen ja selkeä lopputulos, joka istuu omaan sisustukseen

Sokeri onkin sitten pohjalla eli ehdottomasti oma suosikkiprojektini kaikista viime aikaisista on sängynpääty.Viime viikonloppuna homma lähti käyntiin enkä olisi millään malttanut jättää sitä puolivalmiina odottamaan seuraavaa vierailua lapsuuden kodissani (kutsuttakoon paikkaa nyt vaikka Pajaksi).Tällä kertaa tartuin itse niin sirkkelliin, hiomakoneeseen kuin lakkapurkkiinkin, joten lopputulos tulee olemaan 100% oma -vaikka siskoni toimi tarvittaessa aputyttönä mm. pesuvaiheessa.

Ensimmäinen työvaihe oli valita toimitetuista heinäseipäistä sopivat ja hyväkuntoiset päätyyn. Tämän jälkeen oli vuorossa sommittelu,jonka tein aikalailla fiilispohjalta.Päädyin versioon, jossa seipäiden väliin jää pienet raot ja niiden korkeudet on valittu sattumanvaraisesti.Mielestäni tällainen työ ei saa näyttää liian suunnitellulta.

Lähtötilanne 

Sommiteluvaiheen jälkeen pätkin pöytäsirkkelillä seipäät sopivan mittaisiksi ja pesin ne.Seipäiden kuivutta ne täytyi hioa, mikä sujui koneella huomattavasti oletettua nopeammin ja kivuttomammin.Seipäitä on hiottu ainoastaan sen verran, että niistä ei lähde tikkuja.En kuitenkaan halunnut niistä liian siistejä.Elämän ja ajan patinan tulee näkyä myös lopputuloksessa.

Viimeisenä työvaiheena lakkasin seipäät ja jätin ne odottamaan  seuraavaa vierailua Pajalla. Seuraavassa työvaiheessa ruuvaan seipäät pariin rimaan,joita on tarkoitus sitä ennen hieman "vanhentaa", jotta ne sopivat kokonaisuuteen paremmin.Lopuksi vielä yksi lakkakerros päälle ja valmista on! Eli melko pienellä vaivannäöllä voi aikaansaada kaikkea kivaa ja persoonallista.Valmis pääty tulee olemaan noin 140 cm, mikä lienee sopiva leveys 120cm leveään sänkyymme.Katsotaan syksyn mittaan (tai ainakin joulun lähestyessä) jos vaikka näihin laittaisi vielä jouluvalot.

Paljon on siis tapahtunut viime kerran jälkeen.Kovin kauaa ei kuitenkaan ole mahdollisuutta levätä laakereilla, sillä jo huomenna on vuorossa pikkuremontti eli keittön maalaus...Näin ollen täytyy vain toivottaa:

ENERGISTÄ VIIKKOA KAIKILLE!